Jo monen vuosisadanajan on Turkin pääkaupunkiin, vanhalta nimeltä Angora, yhdistetty valkoiset kissat. Vielä nykyään Ankaran eläintarhassa on kanta, jota pidetään siellä puhtaiden linjojen säilyttämiseksi.

Turkkilainen angora saapui Yhdysvaltoihin 1960-luvun lopussa ja hyväksyttiin roduksi 1970.Turkkilainen angora on hiljainen ja rauhallinen. Sen liikehdintä on ylvästä. Turkkilainen angora kiintyy syvästi ihmiseen ja nauttii leikkimisestä sekä uimisesta. Turkkilaisen angoran pää on leveä, kaveten alaspäin kohti nenää. Nenä on suora. Korvat ovat suuret ja juuresta leveät. Silmät ovat mantelin muotoiset ja siniset, oranssit vihreät tai eriväriset. Vartalo on pitkä ja elegantti. Jalat ovat hoikat ja pitkät, takajalat korkeammat. Häntä on pitkä ja ohut, eikä siinä saa olla mutkia.

Turkki on erittäin silkkinen, hieno ja erittäin vähän kihartuva pitkäkarvaisissa osissa. Se on vartalonmyönteinen eikä siinä ole alusturkkia. Turkki on kauttaaltaan keskipitkä ja kissalla on kauluri ja pensasmainen häntä.

Nykyään kaikki turkin värit ovat sallittuja, poikkeuksena naamiovärit, suklaan ja lilan eri muunnokset. Näyttelyissä turkkilaiset angorat jaetaan yhdeksään eri väriryhmään.