Siperian kissan alkuperä on tuntematon. Siperian kissoja oli kuitenkin esillä Dresdenin eläintarhassa viime vuosisadan lopulla. Oletetaan kuitenkin, että Siperian kissa on kehittynyt Siperiaan muuttaneiden ihmisten mukaansa ottaneista kissoista.

Siperian aktiivinen asuttaminen alkoi 1600-luvulla, joten Siperian kissan juuret voivat olla näinkin kaukana. Siperian ankara ilmasto karsi pian joukosta liian heikot ja lyhytkarvaiset kissat. Siperian kissa on kehittynyt omaksi rodukseen kaukana muiden rotujen vaikutus piiristä. FIFe hyväksyi Siperian kissan vuoden 1998 alussa, ensimmäinen Siperian kissa kuitenkin tuotiin Suomeen jo 1992, naaraskissa on nimeltään Plamenka.

Muutamat ihmiset innostuivat Siperian kissoista niinpä jo ennen rodun virallista hyväksymistä Suomessa oli jo kasvatettu kolme pentuetta. Tällä hetkellä Suomessa on rekisterissä toista kymmentä Siperian kissaa. Siperian kissa on kooltaan keskisuuri tai suuri. Pää on pyöreä ja nenän profiilissa on painauma. Korvat ovat keskikokoiset ja eteenpäin työntyneet, silmät suuret, hieman ovaalin muotoiset ja kaukana toisistaan. Vartalo on lihaksikas, jalat voimakkaat ja tassut suuret.

Turkki on puolipitkäkarvainen, tuuhea, vettä hylkivä ja hieman karhea. Siperian kissalla hyväksytään kaikki luonnolliset värit ja se arvostellaan yhdeksässä väriryhmässä kuten norjalainen metsäkissa, maine coon ja turkkilainen angora. Siperian kissa on hyvin ystävällinen, ihmisrakas ja joskus hieman itsepäinenkin, se osaa esittää oman mielipiteensä asioista.