Rotuesittelyt
-
Kategoria I
Persialainen
Exotic -
Kategoria II Puolipitkäkarvat
- American Curl
Maine Coon
Neva Masquerade (ei esittelyä)
Norjalainen metsäkissa
Pyhä Birma
Ragdoll
Siperian kissa
Turkkilainen angora
Turkkilainen van -
Kategoria III Lyhytkarvat ja Somali
Abessinialainen
Bengali
Brittiläinen
Burma
Burmilla
Cornish rex
Cymric
Devon rex
Don Sfinx (ei esittelyä)
Egyptinmau
Eurooppalainen
German rex
Japanin bobtail
Kartusiaani
Korat
Kurilian bobtail
Manx
Ocicat
Sfinx
Snowshoe
Sokoke
Somali
Venäjänsininen -
Kategoria IV Itämaiset
Balineesi
Itämainen lyhytkarva
Itämainen pitkäkarva
Seychellien lyhytkarva
Seychellien pitkäkarva
Siamilainen
Alustavasti hyväksytty Peterbald (ei esittelyä) -
Kategoria VI Kotikissa
Kotikissa
Norjalainen metsäkissa
Norjalaiset kiinnostuivat rodusta jo 1930-luvulla, mutta vasta 1977 FIFe hyväksyi rotuna norjalaisen metsäkissan ja vahvisti sille standardin. Nykyään rotu on suosittu kaikkialla Euroopassa. Norjalainen metsäkissa on suurikokoinen ja rodun urokset ovat naaraita huomattavasti kookkaimpia. Se on voimakasrakenteinen ja notkea kissa.
Vartalo on pitkä, jalat korkeat. Takajalat korkeammat kuin etujalat. Pää on kolmiomainen, jossa kaikki sivut ovat yhtäläiset, nenä pitkä, profiili suora ja leuka voimakas. Silmät ovat suuret, avoimet ja hiukan vinot. Metsäkissalla tukisi olla valpas, hiukan "villi" katse. Kaikki silmien värit ovat sallittuja. Korvat ovat korkeat ja niiden kärjissä on ilvesmäiset tupsut. Alusturkki on pitkä ja pehmeän villava, sitä peittää pitkä, sileä, öljyiseltä tuntuva peitinkarva, joka suojaa kissaa kastumiselta ja kylmyydeltä.
Turkki ei takkuunnu, vaan on erittäin helppohoitoinen. Kauluri, poskiparta ja takajalkojen ns. housut ovat pidempää ja pehmeämpää karvaa. Turkin kaikki värimuunnokset ovat sallittuja paitsi naamio väritys ja suklaan ja lilan eri muunnokset. Häntä on pitkä ja tuuhea. Kesällä metsäkissan on lyhyt ja pennuilla suojaavat peitinkarvat kehittyvät n. 3-5 kk:n ikäisenä.
Sisäkissojen turkki on usein lyhyempi ja pehmeämpi kuin kissojen, joita ulkoilutetaan. Norjalainen metsäkissa on luonteeltaan ystävällinen ja seurallinen. Se on nimestään huolimatta sopeutunut erittäin hyvin myös sisäkissaksi. Rohkeaa ja uteliasta metsäkissaa tuleekin ulkoiluttaa ainoastaan valvotusti, tarhassa tai juoksunarussa kuten koiraakin. Metsäkissa on terve, eloisa ja helppohoitoinen puolipitkäkarvakissa. Näyttelyissä norjalaiset metsäkissat jaetaan yhdeksään eri väriryhmään.