On olemassa lukemattomia tarinoita siitä, kuinka Manx-kissa syntyi. Yksi tarina kertoo: kun Nooa kokosi eläimiä arkkiinsa, leikki kaksi kissaa arkin ulkopuolella. Nooa käski kissoja kiirehtimään sisään, mutta kissat vastasivat, että vielä on aikaa. Kun ne lopulta tulivat arkkiin, Nooalla oli jo kiire vetää arkin ovi kiinni, että kissojen hännät jäivät väliin -- Manx-kissasta oli tullut hännätön. Nimensä Manx on saanut Man-saarten mukaan, jossa hännättömiä kissoja on ollut vuosisatoja. Suomessa on oma Manx-kanta, jolla tuskin on mitään tekemistä Man-saaren kanssa.

Ensimmäinen Suomessa rekisteröity Manx oli Putzi, vuonna 1961 rekisterinumerolla 6 - Manx on siis yksi vanhemmista roduista Suomessa. Manx kissa tunnetaan siitä mitä sillä ei ole - häntää. Manx syntyy hännättömänä. Hännättömyyden aiheuttaja on geenimutaatio, mutta koska jokainen Manx kantaa myös pitkähäntä tekijää, voi Manx-pentueissa olla pentuja joilla on häntä. Sanotaankin, ettei Manx-kissoja voi kasvattaa, jos on onnekas niitä saadaan.

Näyttelyihin hyväksytään paitsi hännätön/riser (MAN 51/52) myös töpöhäntäinen (MAN 53) Manx. Manx on lihaksikas ja jäntevä. Selkä on lyhyehkö. Standardi sanoo, ettei Manx voi olla koskaan liian lyhyt takamus pyöreä kuin appelsiini ja takajalat vahvat ja korkeat. Turkki voi olla minkä värinen tahansa, mutta sen on oltava lyhyt ja kaksinkertainen. Pää on pyöreä ja korvat korkealle sijoittuneet. Manx-kissa on ystävällinen, leikkisä, reipas ja utelias. Se tulee erittäin hyvin toimeen muiden kissojen, koirien ja lasten kanssa. Sanotaankin kun on antanut kerran Manxin omistaa itsensä, ei halua enää mitään muuta.