Japanin bobtail on Japanin oma kansallisrotu. Yli tuhat vuotta vanhoissa puupiirroksissa se jo esiintyy nykyisessä muodossaan. Vuonna 1968 bobtail esiteltiin Pohjois-Amerikassa ensi kerran. Standardi vakiintui v. 1970. Nykyisin rotu on hyvin suosittu USA:ssa. Myös Euroopassa on joitakin kasvattajia. FIFe hyväksyi rodun v. 1989 ja sen suosio lienee myös taattu Suomessa.

Japanin bobtail antaa vaikutelman keskikokoisesta puhdaslinjaisesta kissasta, Joka on lihaksikas, mutta mieluimmin hoikka kuin massiivinen. Silmien ainutlaatuinen sijainti yhdessä korkeiden poskipäiden kanssa antaa kissalle tunnusomaisen japanilaisen leiman. Korvat ovat suuret, pystyt ja ilmeikkäät. Kissan turkki on lyhyehkö, silkkinen ja vailla huomattavaa pohjaturkkia. Jalat ovat pitkät, hoikat ja korkeat, mutta eivät hontelot. Takajalat ovat etujalkoja hieman korkeammat.

Kissan häntä on lyhyt, korkeintaan 10-12 cm pitkä ja se muodostuu useammasta mutkasta. Hännän erikoisen muodon aiheuttaa perinnöllinen resessiivinen tekijä. Bobtail kasvatuksessa ei koskaan saisi käyttää mitään muuta rotua! Rodulla on useita värimuunnoksia, mutta suosituin ns. MIKE (punainen- musta- valkea). Naamio väritys ja abessinialaisväritys (ticking) ovat kiellettyjä.

Luonteeltaan bobtail on herttainen kissa. Hiljainen ääneltään ja sopeutuu hienosti perheenjäseneksi. Paras ratkaisu on pitää kahta tällaista kissaa, mutta rotu sopeutuu myös hienosti muiden rotujen kanssa. Perheen ainoana kissana bobtail vaatii paljon huomiota ja hellyyttä, mutta palkitsee vaivannäön suurella rakkaudella. Bobtail emot ovat hyviä äitejä. Ne saavat keskimäärin neljä tai viisi pentua, mutta seitsemänkään pennun pentueet eivät ole harvinaisia.