Cymric on pitkäkarvainen manx ja manxin sisarrotu. Molemmat samaa, vanhaa ja luonnollisesti syntynyttä rotua, cymric on "vain karvaisempi". Cymric hyväksyttiin Fiféssä viralliseksi roduksi 1.1.2006 alkaen. Ensimmäiset cymriceiksi rekisteröidyt pennut Suomessa syntyivät v. 2003.

Cymric-nimi on vanha, gaelinkielinen nimi Walesille. Manxeja ja cymricejä on ollut vuosisatoja Man-saarilla ja rotujen nimetkin siis tuolta kotoisin. Manx-kissa kantaa toisinaan pitkäkarva-geeniä, ja jos esim. pentueen molemmat vanhemmat kantavat tuota geeniä, saattaa syntyä sekä pitkäkarvaisia (cymricejä) että lyhytkarvaisia (manxeja) pentuja samaan pentueeseen. Kaksi cymriciä keskenään saa kuitenkin vain pitkäkarvaisia pentuja.

Cymric on rakenteeltaan kuten manx, lihaksikas ja jäntevä. Selkä on lyhyehkö. Takamus on pyöreä. Takajalat vahvat ja korkeat. Cymricin turkki on puolipitkäkarvainen, kaksinkertainen, tiheä, silkkinen ja pehmeä. Pää on pyöreä ja korvat korkealle sijoittuneet.

Väriltään cymric voi olla minkä värinen tai kuvioinen tahansa, rotumääritelmä sallii kaikki värit. Suositeltavina pidetään kuitenkin vain ns. luonnollisia värejä, esim. naamiokuviot ja tietyt värit (lila, suklaa, kaneli ym.) eivät ole toivottavia ollessaan värejä, joita cymric ei luonnollisesti kanna.

Kuten manx, myös cymric on yleensä hännätön. Ne syntyvät hännättöminä. Hännättömyyden aiheuttaja on geenimutaatio, mutta koska jokainen rotunsa edustaja kantaa myös pitkähäntätekijää, voi pentueessa olla pitkähäntäisiäkin pentuja.

Näyttelyihin hyväksytään hännätön ja riser (CYM 51/52), ja töpöhäntäinen (CYM 53) cymric.

Luonteeltaan cymricit ovat käsittämättömän hurmaavia. Kuten manx, se on ystävällinen, leikkisä, reipas ja utelias. Ehkäpä vielä enemmän.. leikillisen pohdinnan alla on, tuleeko "karvan mukana" myös (vielä) enemmän herttaisuutta! Se tulee erittäin hyvin toimeen muiden kissojen, koirien ja lasten kanssa.