BURMA

Burma on ensimmäinen ihmisen kehittelemä rotu. Amerikkalainen laivalääkäri toi v. 1930 Burmasta Wong Mau- nimisen ruskean, keltasilmäisen maatiaiskissan, nykyisten burmien kantaäidin. Tohtorimme kehitteli muutaman muun kasvattajan kanssa kasvatussuunnitelmaa, jossa käytettäisiin apuna ruskeanaamiosiamilaista. Jo vuonna 1936 rotu hyväksyttiin USA:ssa ja maailman valloittaminen alkoi heti. Toisen maailmansodan jälkeen burma otti tassuihinsa Englannin ja pian sen jälkeen astui maihin Euroopan mantereelle. Ruotsi oli vuorossa 1950-luvulla ja Suomi tuli perässä 1960-luvulla. Burma on keskikokoinen lihaksikas kissa. Se painaa paljon enemmän kuin syliin ottaja voisi arvata. Jo pienestä pennusta tuntuvat hyvin kehittyneet lihakset. Pään tulisi olla katkaistun kiilan mallinen, päälaen pyöreähkö, korvien välin leveähkö, otsan kevyesti kupera ja leuan tukeva. Silmien väriksi hyväksytään kaikki keltaisen sävyt, kullankeltaisesta
kellertävän vihreään. Kymmenestä burman väristä monen mielestä ruskea on paras - siinä näkyy burman turkille tyypillinen kiilto selvimmin. Tiukasti vartaloa myötäilevä turkki paljastaa selvästi hyvin kehittyneen bodaajan lihakset. Myös sinisellä on Suomessa suosijansa, kuten muillakin burman väreillä: suklaalla, lilalla, cremellä, ja punaisella sekä kilpikonnaväreillä (ruskea-, sini-, suklaa-, lilakilpikonna). Burma on elegantti, itämaista tyyppiä oleva kissa, mutta se ei saa ruumiinrakenteeltaan muistuttaa siamilaista sen enempää kuin tonkineeseja, vuosikymmenien takaisia esivanhempiaan. Burma ei ole tuhti brittikään, vaan se on yksinkertaisesti burma, "passeli" kissa. Kun vain annat burman tulla luoksesi, kaikki muu järjestyy itsestään: Burma kiintyy uskomattomasti ihmiseensä ja kuvittelee itsekin olevansa ihminen. Pian tunnet olevasi palvottu, jos vain osaat ottaa sanomia vastaan. Burma osallistuu väsymättä kaikkiin askareisiin, olitpa sitten kylpemässä tai keittämässä. Burmasi antaa sinulle viehkeytensä, koko hellyytensä ja toimintatarmonsa. Sinulta se odottaa kunnollista ruokaa, puhtautta, turkin sipaisua silloin tällöin ja iloista yhdessäoloa.